»Hän on kelpo saksalainen, joka on koottu hyvin erilaisista aineksista ja joka läpäistyään naurettavuuden kohoaa onttoon mahtipontisuuteen.»
»Mutta tehän olitte niitä, jotka yllyttivät kuningasta valitsemaan hänet uudelleen ministeriksi?»
»Herra Necker oli, väärin tai oikein, kuningaskunnan kansanomaisin mies. Sanoin kuninkaalle: 'Sire, nojautukaa hänen kansansuosioonsa'.»
»Entä rouva de Staël?»
»Teidän majesteettinne kai suvaitsee kysyä minulta, mitä arvelen rouva de Staëlista?»
»Sitä juuri.»
»Ulkonäöstä puhuaksemme hänellä on iso nenä, karkeat piirteet, kömpelö vartalo…»
Kuningatar hymyili. Naisena hän kuunteli mielellään sanottavan toisesta naisesta, josta paljon puhuttiin, ettei tämä ollut kaunis.
»Jatkakaa», kehoitti hän.
»Hänen hipiänsä on laadultaan keskinkertaisesti viehättävä, hänen eleensä pikemmin tarmokkaat kuin sulavat, hänen äänensä on karu ja panee toisinaan epäilemään, onko se ollenkaan naisen ääni. Kaiken tämän lisäksi hän on neljän- tai viidenkolmatta vuoden ikäinen, hänellä on kuvankaunis kaula, ihana, musta tukka, verrattomat hampaat, säkenöivät silmät… hänen katseessaan piilee kokonainen maailma!»