»Hyvä on, tohtori», virkkoi kuningatar, »niin kauan kuin te olette uusien keksintöjen harras ihailija, en ihmettele, jos jonakin päivänä tulette koettelemaan kuninkaan valtimoa kädessä piikki ja punainen myssy päässä».
Huomatessaan, ettei voisi järkyttää Gilbertin vakaumusta, kuningatar poistui, kasvoillaan osittain leikkisä, osittain katkera ilme.
Madame Elisabeth aikoi seurata häntä, mutta Gilbert sanoi hänelle miltei rukoilevalla äänellä:
»Madame, tehän rakastatte veljeänne?»
»Oi», vastasi madame Elisabeth, »se ei ole rakkautta, vaan jumalointia!»
»Oletteko valmis esittämään hänelle hyvän neuvon, jonka muuan ystävä hänelle antaa?»
»Voi, sanokaa! Ja jos se neuvo on todella hyvä…»
»Minun käsittääkseni se on verraton.»
»Puhukaa siis, puhukaa!»
»No niin, kun hänen feuillanttiministeriönsä kaatuu — se ei tule pitkäikäiseksi — valitkoon hän ministerit, joiden päässä on kuningattaren pelkäämä punainen myssy.»