»Mutta, hyvä herra», huudahti kuningatar ilmaisten, kuinka perinpohjin hän tunsi politiikasta ne yksityiskohdat, joita hän nyt puuttui käsittelemään, »teidän suosittelemanne mies on täysin moraaliton! Hänellä ei ole periaatteita eikä kunniantuntoa! Herttua de Choiseul on sanonut minulle, että Dumouriez teki hänelle kaksi korsikalaisia koskevaa ehdotusta: toisen mukaan korsikalaiset oli masennettava, toisen mukaan vapautettava.»
»Se on totta, madame, mutta herra de Choiseul on unohtanut mainita teille, että edellinen hyväksyttiin ja että Dumouriez taisteli urheasti sen toteuttamiseksi.»
»Jos otamme Dumouriezin ministeriksi, merkitsee se, että julistamme sodan Euroopalle.»
»Ah, madame», sanoi Gilbert, »sota on jo julistettu kaikissa sydämissä! Tiedättekö, montako vapaaehtoista on ilmoittautunut tästä departementista? Kuusisataatuhatta! Jurassa naiset ovat sanoneet, että kaikki miehet saavat lähteä ja että he puolustavat maata, kunhan heille vain jätetään piikit aseiksi.»
»Lausuitte sanan, joka saa minut vapisemaan, hyvä herra», huomautti kuningatar.
»Suokaa anteeksi, madam, ja mainitkaa se sana, jottei minulle sattuisi toistamiseen samaa erehdystä.»
»Lausuitte sanan piikit… Voi, vuoden 89 piikit, herra Gilbert! Olen yhä näkevinäni kahden poloisen henkivartijani päät kahden piikin kärjessä!»
»Ja silti, madame, muuan nainen, muuan äiti on ehdottanut, että ryhdyttäisiin keräämään varoja piikkien valmistamiseksi.»
»Entä onko joku nainen, joku äiti saanut jakobiinit omaksumaan punaisen, verenkarvaisen myssyn?»
»Teidän majesteettinne erehtyy jälleen», vastasi Gilbert. »Yhdenvertaisuus on haluttu pyhittää jollakin vertauskuvalla. Ei voitu määrätä, että kaikki ranskalaiset pukeutuisivat samanlaiseen asuun. Käytännöllisyyden vuoksi hyväksyttiin vain muuan puvunosa samanlaiseksi: talonpoika-rukan päähine! Parhaana pidettiin punaista väriä, ei siksi, että se on veren synkeä väri, vaan koska punainen päinvastoin on iloinen, helakka ja joukoille mieluinen väri.»