»Niin, ilmoittaakseen minulle, että minut oli määrätty elsassilais-armeijaan marsalkka Lucknerin palvelukseen ja että saisin Besançonin divisionan päällikkyyden.»
»Mutta ette olekaan lähtenyt?»
»Sire, otin vastaan tarjouksen. Mutta katsoin velvollisuudekseni huomauttaa herra de Narbonnelle, että koska sota on tulossa» (Ludvig XVI säpsähti silminnähden) »ja näyttää käyvän yleiseksi», jatkoi Dumouriez olematta huomaavinaan säpsähdystä, »olisi mielestäni paikallaan huolehtia Etelä-Ranskasta, jonne voidaan tehdä odottamaton hyökkäys. Minusta tuntui siis välttämättömältä laatia puolustussuunnitelma etelää varten ja lähettää sinne komentajakenraali ynnä armeija.»
»Niin, ja te olette esittänyt suunnitelmanne herra de Narbonnelle puhuttuanne siitä ensin Gensonnén ja monien muiden girondelaisten kanssa?»
»Gensonné on ystäväni, sire, ja luulen, että hän on, kuten minäkin, teidän majesteettinnekin ystävä.»
»Puhelen siis nyt girondelaisen kanssa?» huomautti kuningas hymyillen.
»Sire, puhelette isänmaanystävän, kuninkaansa uskollisen alamaisen kanssa.»
Ludvig XVI puraisi turpeita huuliaan.
»Ja palvellaksenne tehokkaammin kuningasta ja isänmaata olette kieltäytynyt ulkoasiainministerin väliaikaisesta toimesta?»
»Sire, vastasin heti, että pidin minulle luvattua päällikkyyttä parempana kuin 'väliaikaista' tai 'ei väliaikaista' ministerintointa. Olen sotilas enkä valtiomies.»