Billot jatkoi:
»Jyvähinkaloissa on tarpeeksi siemenviljaa ensi kylvöön, tallinparvessa riittävästi heiniä, olkia ja kauroja hevosten muonaan ja tässä lippaassa kylliksi rahaa miesten palkkoihin ja elantoon.»
Billot aukaisi lippaan, joka oli täynnä rahaa.
»Malttakaa, malttakaa, herra Billot!» sanoi Pitou.
»Paljonko tuossa lippaassa on?»
»En tiedä», vastasi Billot ja työnsi Pitoun syrjään. Sitten hän lukitsi lippaan ja antoi avaimen Pitoulle.
»Kun rahat loppuvat, pyydä minulta lisää.»
Pitou käsitti, mikä ehdoton luottamus sisältyi tuohon vastaukseen. Hän levitti käsivartensa syleilläkseen Billotia, mutta huomasi samassa, että se teko olisi hänen taholtaan liian rohkea, ja sopersi:
»Ah, anteeksi, herra Billot, tuhannesti anteeksi!»
»Mistä hyvästä, ystäväiseni?» kysyi Billot syvästi liikutettuna. »Anteeksi sitäkö, että rehti mies levittää käsivartensa syleilläkseen toista rehtiä miestä? Kas niin, Pitou, tule ja syleile minua!»