Pitou heittäytyi Billotin syliin.
»Ja jos sattumalta tarvitsette minua siellä, minne menette…?» sanoi hän.
»Ole rauhassa, Pitou, en unohda sinua.»
Sitten hän lisäsi:
»Kello on nyt kaksi. Lähden Pariisiin kello viisi. Kello kuusi voit olla täällä vaimoihmisen kanssa, jonka valitset apulaiseksesi.»
»Hyvä on», sanoi Pitou. »Sitten minun onkin pidettävä kiirettä!
Hyvästi, rakas herra Billot!»
»Hyvästi, Pitou!»
Billot saatteli katseillaan nuorukaista niin kauan kuin näki hänet. Kun
Pitou oli kadonnut, puheli hän puoliääneen:
»Voi, miksei tyttäreni Catherine ole rakastunut tuohon kelpo nuorukaiseen, vaan hullaantui sensijaan siihen aateliskeikariin, joka jätti hänet vihkimättömäksi leskeksi ja aviottomaksi äidiksi!»
Tarpeetonta on mainita, että Billot lähti Villers-Cotteretsin postivaunuissa kello viisi ja että jo kello kuusi Pitou, Catherine ja pikku Isidor tulivat maatilalle.