Dumouriez käsitti polttaneensa kaikki sillat takanaan.
Yhdenvertaisuuden merkiksi jakobiinit olivat hiljattain hyväksyneet punaisen myssyn. Vain kolme neljä kerhon jäsentä oli arvellut, että heidän isänmaallinen mielialansa oli kyllin tunnettu, jottei heidän tarvitsisi pitää päässänsä tätä todistuskappaletta.
Robespierre oli yksi näistä miehistä.
Dumouriez ei empinyt. Hän viskasi oman hattunsa kauas luotaan, sieppasi lähinnä istuvan isänmaanystävän päästä punaisen myssyn, painoi sen päähänsä korville asti ja nousi puhujalavalle omaksuen siis tämän yhdenvertaisuuden merkin. Koko sali puhkesi suosionosoituksiin.
Kyykäärmeen sihinää muistuttava ääni kuului silloin näiden suosionosoitusten keskeltä, ja ne lakkasivat heti. Se ääni lähti Robespierren ohuilta huulilta.
Dumouriez tunnusti myöhemmin, ettei luotien vinkaisu, kun ne suhahtivat jalan päässä hänen korviensa ohi, ollut milloinkaan saanut häntä värisemään niin kuin Arrasin entisen edustajan sihisevä ääni. Mutta hän oli tiukka ottelija, kenraali ja puhuja yhtaikaa; häntä oli vaikea heittää satulasta joko sotatanterella tai puhujalavalla.
Tyynesti hymyillen hän odotti, kunnes jäätävä hiljaisuus oli palannut saliin, ja aloitti sitten värähtelevällä äänellä:
»Veljet ja ystävät, kaikki elämäni hetket aion tästedes pyhittää kansan tahdon noudattamiseen, samalla oikeuttaakseni perustuslaillisen kuninkaan luottamuksen. Ulkovaltojen kanssa asioidessani tulen käyttämään vapaan kansan kaikki voimat, ja nämä neuvottelut johtavat ennen pitkää joko kestävään rauhaan tai ratkaisevaan sotaan.»
Robespierren sihinästä huolimatta sali puhkesi jälleen suosionosoituksiin.
»Jos sota syttyy», jatkoi puhuja, »aion taittaa poliittisen kynäni ja siirryn armeijaan entiselle paikalleni voittaakseni tai kuollakseni vapaana veljieni kanssa! Raskas taakka on hartioillani; auttakaa minua sitä kantamaan. Tarvitsen neuvoja. Antakaa niitä minulle sanomalehdissänne. Sanokaa minulle totuus, kaikkein puhtain totuus, mutta hylätkää herjaus älkääkä hylätkö kansalaista, jonka tunnette vilpittömäksi ja pelottomaksi ja joka uhrautuu vallankumouksen asialle.»