Mestari Adam kuunteli tätä tyttärensä pientä rippiä miehen tavalla, joka tuntee koko tuollaisen salaisuuden vakavuuden. Hänen aikeensa ei ollut koskaan ollut vastustaa Gelsominaa hänen rakkaudessaan. Mitä varoihin jälleen tulee, hänen oma asemansa ei sallinut hänen vaatia liikoja naittaessaan lapsiaan. Mutta kuitenkin hän teki Gelsominalle eräitä huomautuksia tulevan aviopuolison yhteiskunnallisesta asemasta. Ei senvuoksi, ettei rosvon ammatti olisi hänestä ollut kunniallista ja tuottavaa, varsinkin jos mies oli harjoittanut sitä lapsuudestaan saakka niinkuin Marco Brandi. Mutta se lupasi vaimolle suuria mahdollisuuksia joutua leskeksi. Gelsomina luetteli silloin isälleen esimerkkejä monista seudun nuorista tytöistä, jotka olivat menneet samanlaiseen avioliittoon, ja ne liitot olivat päättyneet aivan onnellisesti. Mutta vanhus oli taipumaton; se johtui hänessä varovaisuudesta eikä suinkaan ennakkoluuloista, sanoi hän. Turhaan Gelsomina muistutti hänen mieleensä vanhaa Placido Brandia, joka nykyään vietti suorastaan patriarkan elämää Cosenzassa. Mestari Adam vastasi hänelle, että tuo tapaus oli poikkeus, että se oli johtunut vain tavallista huonommasta nuorasta ja ettei elämän onnea sopinut perustaa sellaisten sattumain pohjalle. Kaikessa tässä oli paljon totta; ja Gelsomina menikin enemmän huolissaan, kuin olisi saattanut odottaa, viemään tätä isänsä vastausta rakastetulleen.
Vastaus sai Marco Brandin syvästi pohtimaan asiaa. Kuten olemme lukijoille kertoneet, hän ei ollut koskaan ammattiinsa innostunut; hän oli vain kunnialla ja rohkeudella sitä harjoittanut, koska nuo kaksi ominaisuutta kerran olivat hänelle ominaisia ja koska ne olisivat olleet hänellä jokaisessa muussakin elämän kohtalossa, mihin hän joutuikin. Hän vastasi niin ollen Gelsominalle, ettei heidän tarvinnut olla tästä asiasta huolissaan, sillä hän myönsi isän järkevät puheet oikeiksi ja oli valmis uhraamaan uransa rakkautensa vuoksi; ja koska nyt vanhuksen myöntymys riippui vain hänen toimesta luopumisestaan, niin hän luopuisi. Mutta paikkakuntaa täytyisi hänen muuttaa, mennä toiselle seudulle, missä hän oli vähemmän kuuluisa. Muuten takasi omaisuus, jonka hän oli jättänyt isänsä hoitoon, ynnä se osuus, mikä hänelle vielä oli saatavana jaosta toveriensa kanssa, hänelle ei ainoastaan helpoituksen kodinperustamiskuluissa, olivatpa ne kuinka suuret hyvänsä, vaan myöskin, jos ei juuri loistavaa toimeentuloa, niin ainakin hiljaisen ja rauhallisen elämän, mille paikkakunnalle he asettuisivatkin; ja se seikka antaisi mestari Adamille tilaisuuden valmistaa kaikkiin valkeihin seiniin tästälähin ihmeiden tekoon pystymättömiä madonnia ja kiirastulen sieluja, joita ei tarvinnut lunastaa.
Tämä ehdotus tuotti nykyisissä oloissa mestari Adamille mitä suurinta iloa, sillä se sointui tavattoman hyvin yhteen hänen tulevaisuudensuunnitelmaansa kanssa; hän hyväksyi siis sen yhtä arvelematta kuin se oli tehtykin. Marco Brandi vaihtoi nyt rakkautta tytön kanssa ja sanoja isän kanssa: suudelma oli ensinmainitun panttina ja kädenpuristus takeena toisesta.
Ja koska sitten myöskään korpraali Bombarda, jonka huonetoveri oli opastanut puheellaan selvempiin käsityksiin sotapalveluksesta, ei nähnyt enää nykyisessä ammatissaan muuta kuin orjuuden ilman tulevaisuutta, niin hän päätti jakaa kohtaloa sukunsa kanssa.
Ja siitä johtui, että nuo kaksi nuorukaista kuuden viikon kuluttua astuivat käsikoukussa ulos mestari Adamin talosta, toinen mennäkseen ottamaan eronsa rosvopäällikön virasta, toinen muuttamaan väliaikaisen lomansa lopulliseksi virkaeroksi.
VII
Matteo-kuoman kolme soldoa
Seikka, joka oli saanut mestari Adamin päättämään jättää Nicoteran ja muuttamaan muualle asumaan, oli ensinnäkin hänen rakkautensa Gelsominaa kohtaan, mikä sai hänet pitämään mahdottomana erota ainiaaksi rakkaasta tyttärestä, ja toiseksi ankara köyhyys, johon hän nykyään oli joutunut.
Olemme sanoneet, että mestari Adamin vierasystävyys oli samalla sekä suurta että ylhäistä yksinkertaisuuteen saakka. Vanhus oli tosiaan, antaessaan turvaa Marco Brandille, unohtanut ei ainoastaan kostonsa, vaan köyhyytensäkin. Kahden haavoittuneen jokapäiväiset tarpeet olivat tosin piankin johtaneet hänen mieleensä tuon köyhyyden, mutta hän oli kauniisti alistunut sen hyvän työn kaikkiin seurauksiin, johon oli ryhtynyt. Ja silloin oli vanhus vähitellen suorittaakseen kaksinkertaisia talousmenoja, sekä sairaana makaavain että terveiden, vapautunut monista esineistä, joita pienessä taloudessa vähemmän tarvittiin; ja niistä hän oli sitten yksitellen käynyt käsiksi tarpeellisempiinkin kapineihin. Vihdoin oli hänen ollut pakko ilmoittaa huolensa Gelsominalle, joka oli heti jättänyt hänen käytettävikseen kultaiset solkensa, korvarenkaansa ja kaulanauhansa.
Itkien oli vanhus ne myynyt; mutta ensimmäisenä kuukautena ei haavoittuneilta ollutkaan puuttunut mitään hoitoa eikä lääkkeitä. Tämän ajan kuluttua oli mestari Adam, joka siihen saakka oli maksanut kaikki käteisellä, saanut viikon päivät luottoa. Viimeiset kahdeksan taudista toipumispäivää olivat menneet jo vaikeammin, sillä velkojat vaativat maksua antamistaan tavaroista, puhumattakaan siitä, että olisivat antaneet velaksi lisää. Kuitenkin suoriutui hän niistäkin päivistä kaikessa hiljaisuudessa; ja koska korpraalilla enempää kuin Marco Brandillakaan ei ollut taloon tullessaan tilaisuutta katsella sitä tarkemmin, eivät he nytkään, siitä poistuessaan, huomanneet tyhjyyttä, jonka valtaan se näinä aikoina oli joutunut.