— Ottavat sinut itsesikin! — mutisi muori; mutta emmekö aikoneet lähteä tästä kirotusta paikasta, lapsemme ja vävymme kanssa?
— Kyllä; mutta he eivät anna minun lähteä.
— Eivät anna sinun lähteä! Mitä sitten tehdään?
— Minulle ei jää muuta kuin yksi keino, vaimo.
— Mikä?
— Kuolla.
— Kuolla! huudahti vaimoparka, pudottaen lattialle leipäpalan, jota hänen vapiseva kätensä vei suulle.
— Oi Jumalani! — niin kuolla! Se on ainoa keino saadakseni rauhassa elää.
— Selitähän, mitä tarkoitat, — sanoi muori.
— Kuule nyt, — vastasi mestari Adam, — minä menen ja asetun makaamaan vuoteeseen; sinä juokset lääkärin luo, joka ei tule, sillä hän tietää, ettei hän saa meiltä rahaa, pelastipa hän sitten henkeni tai tappoi minut. Ja huomisaamuna minä olen kuollut, koska en ole saanut lääkärinapua. Ehkäpä sitten huomenna kivitetään tuota lääkärin lurjusta, se olisi minusta hauskaa.