Muori vastasi pään nyökkäyksellä, että hän ymmärsi täydellisesti, ja meni avaamaan. Mestari Adam pani käsivarret ristiin ryntäille, sulki silmänsä ja avasi suunsa.
— Kas niin, kuoma-rukka! sanoi Matteo tullen sisään; — niin sitä täältä mennään!
— Oi, hyvä Jumala, — vastasi Babilana-muori; Jumala on ottanut hänet tästä maailmasta parempaan.
— Ja miten se hänessä alkoi?
— Se alkoi tänä aamuna kovalla heikkoudella jaloissa ja päänpyörrytyksellä.
— Ahaa, juuri sellaista minäkin tunnen, kun olen hiukan maistanut, — vastasi kuoma.
— Hohoi, ei se ollut siihen syynä, — väitti Babilana; ukkorukka ei ollut maistanut mitään kahteen vuorokauteen.
Vaimoparka puhui totta, luullen valehtelevansa.
— Ja sitten tuli meidän isäntämme ja vei kaikki, niinkuin näette.
Kuoma teki merkin, että kyllä hän näki.