— Entä sitten…?
— Entä sitten; sitten sanon vaan, että koska ette voi maksaa minulle niitä kolmea soldoa, en kursaile ottamasta panttia mistä vain sen saan. Hyvästi, muori.
— Hyvästi, sinä Jobin ystävä, — jupisi muori.
— Ha-haa! sanoi kuoma itsekseen, suljettuaan takanaan oven; — sinä tunnut pitävän kiinni myssystäsi, kunnon naapuri; hyvä, minä myöskin siitä pidän!… Nähdäänpähän, kumpi meistä on itsepintaisempi!…
VIII
Kreikkalainen myssy
Tuskin oli Matteo-kuoma ehtinyt kotiinsa, kun mestari Adamin oveen kolkutettiin kolmannen kerran. Mutta tällä kertaa tulija oli ystävä.
Fra Bracalone oli kuullut almujenkeräysmatkalla onnettomuuden, joka mestari Adamia oli kohdannut, ja oli rientänyt avuksi, tarjotakseen sairaalle hengellistä ja maallista tukeaan. Hengellinen tuki oli jotkut tavallisimmat kohdat, jotka hän oli tallettanut muistissaan isä Gaetanon "in extremis" saarnoista, valmistuspuheista kuoleville; maalliset jälleen pullo hyvää Catanzaron viiniä, kana, josta voi tehdä keiton, ja muutamia maustaan ja sulavuudestaan kuuluisia kaloja.
Hän oli, kuten huomaamme, kunnon mies, tuo Fra Bracalone, annetun sanansa orja; ja niinpä hän oli heti, kun oli kuullut, että korpraali Bombarda oli kuolemaisillaan, kiiruhtanut tuomaan hänelle luvattuja anteitaan. Mutta paha kyllä: korpraali oli jo hänen tullessaan päässyt täyteen tajuntaansa, ja koska hän oli vapaa-ajattelija ja sangen kiintynyt maallisiin asioihin, oli hän hylännyt hyödyt, joita Fra Bracalone tarjosi hänelle taivaasta päin. Arvon lukkari ei ollut kuitenkaan sillä pitänyt itseään lyötynä; kului harvoin kahta tai kolmea päivää hänen ja haavoittuneen välillä syntymättä jonkunlaisia riitaisuuksia pyhän uskontomme mysteerioista, riitoja, joissa epäuskoinen oli hyvinkin usein voiton puolella.
Viimein, eräänä päivänä, kun munkki ja korpraali söivät yhdessä päivällistä ja kun pöydällä, paitsi varsin laajaa valikoimaa nälän sammuttamiseksi määrättyjä aineita, oli myöskin kolme karahvia janon sammuttamiseksi tarkoitettua viiniä, sai puhe, kuten ennenkin, uskonnollisen käänteen ja kohdistui nyt pyhään kolminaisuuteen. Kuten tavallista alkoi korpraali pommittaa lukkarin älykoppaa koko tykistöllä, vaatien häntä todistamaan, miten on mahdollista kolmen täydellinen sulautuminen yhdeksi ainoaksi; mutta silloin kirkasti korkeudesta tullut innostus yhtäkkiä Jumalan miehen ajatuksen, joten Fra Bracalone kysyi puolestaan korpraalilta, kääntyisikö tämä siinä tapauksessa, jos hänen onnistuisi todistaa moinen mahdolliseksi. Korpraali, joka luuli, ettei hänellä ollut mitään vaaraa joutua sanaansa pitämään, hyväksyi ehdotuksen. Silloin Fra Bracalone otti tyhjän karahvin, kaatoi siihen kolmen täyden karahvin sisällön ja sanoi ojentaen kädet vastaväittäjäänsä kohti voitonriemuisella äänellä: