— Kas tässä vastaukseni.
— Miten niin? kysyi korpraali.
— Tres in unum, kolme yhdessä.
Väitös oli kumoamaton; ja niinpä korpraali rikkoi tästä päivästä alkaen uljaasti välit uskottomuuden kanssa ja uskoi sitten kaikkiin muihinkin pyhiin mysterioihin, niinkuin ne olisi hänelle todistettu samalla matemaattisella tarkkuudella kuin tuo kolminaisuutta koskeva.
Tämä nöyryys liikutti syvästi Fra Bracalonea, ja hän oli tosiaan kiintynyt pakanuudesta pelastamaansa. Ja hän suri aivan tosissaan, kun näki hänen lähtevän Messinään, Mutta seurauksena oli, että pojan herättämä hellyys oli saanut hänet unhoittamaan entisen kaunansa isääkin vastaan, seikka, jonka lukijamme ovat voineet aavistaa jo nähdessään Fra Bracalonen kohteliaasti lainaavan aasinsa mestari Adamille ja jota he eivät voi nyt enää epäilläkään, kun huomaavat sydämenhyvyyden, joka toi lukkarin ja hänen muonavaransa mestari Adamin kuolinvuoteen ääreen.
Fra Bracalone näytti siis tosiaankin liikutetulta, kun Babilana muori meni hänen edellään ensimmäiseen huoneeseen, valittaen onnettomuutta, joka häntä oli kohdannut, ja kysyi, eikö lukkari tahtoisi lukea paria rukousta kuolinvuoteen pääpuolessa. Mutta emännän kertomus johti lukkarin mieleen erään toisenkin annetun lupauksen, nimittäin toimittaa ystävälleen mestari Adamille hänen arvonsa mukaiset hautajaiset. Hän siis vastasi kieltävästi, sanoen, ettei hänellä nyt ollut aikaa hukata, sillä hänen täytyi järjestää ruumissaatto; mutta koska hänen tuli myöskin valvoa ruumiin ääressä kirkossa, niin lukisi hän siellä arkun luona kaikki rukoukset, mitä vaativinkin sielu saattoi toivoa. Niin sanoen hän läksi pois, jättäen majaan muonavaransa ja luvaten lähettää sinne aivan pian vapaan ruumisarkun, jota ei ollut vielä käytetty.
[Italiassa ei haudata niinkuin meillä kirkkomaahan, vaan valtavaan kellariin, joka on keskellä kirkkoa ja johon päästään nostamalla ylös joku permantopaasi. Ruumis lasketaan siis tähän luuhuoneeseen ja kunkin kuolleen ruumiin päälle heitetään kalkkia epäterveellisten haihtumien estämiseksi. Tämä selittää, miksi samaa arkkua voidaan käyttää useampia kertoja. Tekijä.]
Mestari Adam oli kuullut jokainoan sanan tästä keskustelusta ja hän näki kaikessa, mitä lukkari oli tehnyt ja puhunut, samalla sekä hyvän että huonon puolen. Hyvä puoli oli nuo tuodut ruokavarat, joiden tarvetta kuollut alkoi kiivaasti tuntea; huono puoli jälleen tuo Fra Bracalonen saivarteleva tarkkuus lupaustensa pidossa, joita taiteilijan, elävän ihmisen, nyt sopi pelätä. Sillä jos Fra Bracalone jäisi koko yöksi hänen ruumisarkkunsa ääreen, niin täytyi hänen joko tyytyä tulemaan haudatuksi tai tehdä munkki osalliseksi salaisuudestaan. Hautaan joutuminen oli epämiellyttävää, salaisuuden ilmaiseminen vaarallista. Mestari Adam oli laskelmiaan tehdessä olettanut, ettei kirkossa olisi yöllä ketään, joten hän voisi poistua sieltä kenenkään näkemättä, ja siinä tapauksessa olisi hänen vaimonsa seuraavana päivänä voinut selittää hänen katoamisensa kertomalla, että Nicoteran madonna oli ilmestynyt hänelle unessa, johdattaen mestari Adamia kaikessa kunniassa taivaaseen. Silloin ruumiin katoaminen oli helposti selitettävissä, koska arvoisalla maalarilla ei ollut, kuten Jumalalla, kaikkiallisuuden ominaisuutta, niin ettei hän saattanut olla yhtaikaa sekä taivaassa että maan päällä.
Tuon kauniin aikeen toteutumista näytti siis uhkaavan vaara. Mutta lukijamme tuntevat tarpeeksi mestari Adamia tietääkseen jo, että hänen uskonsa kaitselmukseen oli horjumaton; sillä huomattava on, että ne, joilla se on tehnyt vähimmän hyvää, aina juuri enimmän siihen luottavat. Hän ajatteli siis ainoastaan nykyhetkeä, jättäen tulevaisuuden Jumalan huomaan, ja käski vaimonsa valmistaa niin lujan illallisen kuin miehelle sopii, joka ei ole syönyt kolmeenkymmeneen tuntiin ja joka tämän aterian syötyään ei tiedä, milloin enää saakaan syödä.
Kunnon Babilana ryhtyi työhön ja eräiden armeliaiden naapuriemäntien avulla sai hän kokoon esineet, joita sen suorituksessa tarvittiin, sillä padasta, halstarista ja paistinpannusta ei mestari Adamin talossa nyt enää ollut jälkeäkään. Sitä mukaa kuin häneltä oli hävinnyt paistaminen, halstaroiminen ja keittäminen, oli hän niistä esineistä luopunut enemmän tai vähemmän tuottavalla tavalla. Moisen auliuden avulla, jota muori tuskin olisi tavallisissa oloissa saanutkaan osakseen, hän pääsikin kunniallisesti tarkoituksensa perille, ja kahden tunnin kuluttua hän oli valmistanut illallisen, joka tosiaan saattoi herättää kuolleita. Sen vaikutuksen se teki mestari Adamiin, joka nousi ylös kuin Latsarus, nähdessään illallisen tulevan sisään, niin autuaallisin kasvoin, että olisi luullut arvoisan maalarin sielun maistavan jo ikuisen autuuden esimakua, jos nimittäin joku olisi ollut katsomassa avaimenreiästä. Ja tosiaan kolkutti tällä hetkellä joku oveen; vanha Babilana laski kiireesti ruuat permannolle ja meni avaamaan: taloon tuotiin ruumisarkkua.