— Sinä näit ne?
— En, mutta kuuntelin oven takaa.
— Kuinka sinä sitten tiedät, että niitä oli niin paljon?
— Kuinkako tiedän? toisti luutnantti. — Tiedän, kun kuulin heidän jokaisen pyytävän osakseen kolmea soldoa; laskekaapa siis, kuinka paljon heitä mahtaa olla, kun seitsemäntuhannen viidensadan kolmenkymmenen liran summasta ei tule kuin kolme soldoa kullekin.
Voimme aavistaa, minkä vaikutuksen tällainen kertomus teki rosvoihin siinä mielentilassa, missä he nyt olivat. Kukin heistä teki ääneensä siunaten ristinmerkin ja aivan hiljaisella äänellä lupauksen elää tästä lähtien kunniallisina miehinä; niin selvä totuuden leima oli luutnantin kertomalla asialla ollut.
Selitys on se, että luutnantti oli tullut kirkon ovelle juuri riidan kuumimmillaan ollessa ja hetkellä, jolloin mestari Adam ja Matteo-kuoma könistivät tuimalla tarmolla toisiaan ja huusivat niin kovasti, etteivät edes nähneet, että heidät yhtäkkiä ympäröi tusina santarmeja, joiden läsnäolon he huomasivat vasta sitten, kun korpraali huusi heille ukkosena jylisevällä äänellä:
— Aseet pois, kelvottomat! Te olette vankejani!
X
Maanjäristys
Kun Marco Brandi saapui Kalabrian pääkaupunkiin, näki hän puolen kaupunkia nurin närin, talot, mitä oli jäljellä, tyhjinä, ja väestön taivasalla. Yöllä oli ollut maanjäristys.