Heti kun hänen isänsä oli tullut takaisin ja pelastunut vaarasta, olivat Gelsominan sydämessä kaikki hellät tunteet rakastettua kohtaan jälleen heränneet. Hän huusi Marco Brandia, mutta Marco Brandi ei vastannut; sen sijaan tuli sisään tytön täti. Ja hän saattoi antaa hänelle edes joitakin tietoja. Marco Brandi oli lähtenyt talosta eilen kello kymmenen illalla, sanomatta tuolle kunnon naiselle, minne hän meni, mutta ilmoittaen hänelle kuitenkin jättävänsä Gelsominalle kirjeen. Ja mestari Adamin ei tosiaan tarvinnut nyt muuta kuin kääntää päätänsä huomatakseen tuon kirjeen lippaan kannella; Gelsomina tempasi sen käteensä ja luki seuraavaa:
"Sinä olet oikeassa, Gelsomina, minä se olen syynä perheesi onnettomuuksiin, minun ne on siis korvattavakin. Ei ole kuin yksi keino viattoman pelastamiseksi, nimittäin antaa syyllinen oikeuden käsiin. Huomenna sinun isäsi on vapaa. Se, mitä olen jättänyt lippaaseen, on isäsi omaa; se on vähäinen vahingonkorvaus omaisuudesta, jonka hän on tähteni kadottanut, ja suruista, joita olen hänelle tuottanut.
Hyvästi! Minä en pyydä sinulta enää rakkautta, mutta minä rukoilen anteeksiantoa.
Marco Brandi."
Mestari Adam avasi lippaan, toivoen, että siinä olisi lisätietoja; mutta hän ei löytänyt siitä muuta kuin ne kaksikymmentätuhatta frangia, jotka Marco Brandi oli saanut isältään.
— Lähtekäämme Nicoteraan, — huudahti Gelsomina nousten vuoteessaan istumaan; — minun täytyy saada nähdä hänet ennenkuin hän kuolee.
XII
Hääpuku
Gelsominan toivomusta, niin pyhä kuin se olikin, ei voitu ottaa huomioon: Nicoteraan tultuaan nuori tyttö ja vanhus saivat kuulla, että vankia pidettiin täydellisesti eristettynä kopissa.
Marco Brandin kiinni saaminen oli sangen tärkeä asia ja hallitukselle sitä mielenkiintoisempi, koska tuo uskalias maantierosvo oli monta kertaa jakanut sen kanssa Sisiliasta tulevat verot; ja Napolin hallitus, niinkuin kaikki hallitukset, vieläpä enemmänkin kuin muut, tahtoo, ettei sen tarvitse nähdä veronalaisten rahain joutuvan ohi määräpaikastaan. Siitä johtui, ettei Marco Brandilla ollut odotettavissa minkäänlaista armoa, jopa lisäksi, että häntä kohdeltiin oikeudenkäynnin aikana paljon ankarammin kuin monta muuta rosvoa, joka oli ollut kyllin varovainen kunnioittaakseen valtion varoja eikä ollut ahdistanut muuta kuin matkustavaisia.