— Mutta entä isänne? Ja äitinne?
— He seuraavat minua vihkialttarin ääreen.
— Se on mahdotonta.
— Te olette luvannut taivuttaa priorin toimittamaan messun häissämme; en pyydä sitä teiltä enää ilmaiseksi: katsokaa, avatkaa tuo lipas, ja ottakaa siitä, miten paljon haluatte.
— Mutta onko teillä voimaa?… — vastasi Fra Bracalone, kääntämättä edes päätänsä sinne, jonne tyttö viittasi.
— Olkaa huoletta, isä; se on minun asiani.
— No niin, — sanoi kunnon lukkari, — täytyy siis tehdä kuten tahdotte.
Gelsomina otti Fra Bracalonea kädestä ja suuteli sitä.
— Menkää valmistamaan don Gaetanoa asiaan, — sanoi tyttö; — minä ryhdyn häävalmistuksiin.
Fra Bracalone läksi talosta, ja Gelsomina kutsui luokseen isänsä ja äitinsä.