Sillaikaa kun nuoret tytöt askaroivat, luki mestari Adam vainajainrukouksia.
Illalla puku valmistui.
XIII
Ehtoollisastiat
Sillä välin Marco Brandi oli viety kirkkoon, jossa hänen tuli viettää yö. Keskellä päälaivaa, palavain kynttiläin ympäröimänä, oli jo ruumisarkku, johon tuomitun ruumis tuomion toimeenpanon jälkeen asetettaisiin, ja kuorin muurin erään pilarin viereen oli kiinnitetty rengas, jossa riippui niin pitkä ketju, että Marco Brandi voi laskeutua polvilleen alttariportaille.
Marco Brandi loi rauhallisen silmäyksen kaikkiin näihin varustuksiin; ja hän pyysi ainoastaan saada kätensä päästetyksi irti, voidakseen panna ne rukoillessaan ristiin. Koska hän oli kahleissa vyötäröisiltäkin ja koska ruotu santarmeja, joilla oli karabiinit valmiiksi ladattuina käsissä, eivät mitenkään voineet häntä kadottaa silmiensä edestä, niin hänelle myönnettiinkin tämä armo.
Marco Brandia oli kirkkoon seurannut muuan munkki, joka oli tullut hänen luokseen vankilaan, valmistamaan häntä kuolemaan; hänet oli tuomittu vastaanottanut kaikella sillä kunnioituksella, mikä hänellä oli aina ollut kirkonmiehiä kohtaan. Kuten olemme sanoneet, tämä nuori mies ei ollut ryhtynyt epätoivosta eikä julmuudesta siihen ammattiin, jota hän harjoitti, vaan siksi, että hän oli syntynyt tikari vyöllä ja pyssy kädessä; ja niin ollen hän ei tahtonut kuoleman hetkelläkään komeilla turhalla rehentelyllä, vaan otti päinvastoin kiitollisesti vastaan lohdutuksen, jota Herran mies hänelle toi.
Kuitenkin vaati Brandi nyt vaatimalla, että arvoisa rippi-isä menisi vähäksi aikaa lepäämään, joko tahtoi hän sitten olla käyttämättä väärin lohduttajansa suurta harrastusta tai aikoi käyttää hänen poissa ollessaan sielunsa pelastukseksi niitä pyhiä varoituksen sanoja, joita äsken oli saanut. Munkki arveli kai puolestaan, että hän oli nyt jättänyt rippilapsensa pyhään paikkaan ja että esineet, jotka häntä ympäröivät, kykenivät pitämään hänen ajatuksiaan hurskaissa asioissa, ja niin ollen ei hän vastustellutkaan pyyntöä, vaan jätti Marco Brandin yksin ja poistui kirkosta, luvaten tulla noutamaan hänet kello viisi aamulla.
Marco Brandi rukoili ensin rukouksensa; sitten hän meni istumaan erään pilarin viereen, tai paremminkin hän oli siinä jäykkänä ja liikkumattomana kuin joku noista pyhimysten patsaista, jotka häntä ympäröivät, niin muistoihinsa syventynyt hän oli. Hän oli viettänyt jo melkein tunnin tässä samassa liikkumattomassa asennossa, — sellaisella voimalla koko elämä oli nyt keskittynyt pelkästään hänen ajatuksiinsa, — kun hänet herätti horteesta jonkun aukeavan oven kolina. Hän kääntyi vaistomaisesti sinne päin, josta ääni kuului, ja silloin näki hän näyn, jota hän luuli uneksi.
Gelsomina, kalpeana ja vakavana, puettuna kiireestä kantaan valkeihin kuin morsian tai kuollut, lähestyi häntä morsiusseppele päässä, mestari Adamin ja Babilana-äidin seuraamana. Isä ja äiti pysähtyivät jonkun matkan päähän; Gelsomina yksinään jatkoi kulkuaan Marco Brandia kohti, joka nousi sikäli kuin tyttö läheni hiljaa pystyyn pilaria vasten tietämättä, uskoako silmiään; vihdoin Gelsomina seisahtui hänen eteensä.