— Oi, isäni, isäni! — huudahdin minä. Kreivi katseli minua terävästi.
— Te siis inhoatte minua kutakuinkin paljo? — virkkoi hän.
— Ooh, hyvä herra!
— Mutta mistä te siis saatatte moittia minua?
— Ah, en mistään, päinvastoin!
— Enkö ole ollut uskollinen kuin ystävä, kunnioittava kuin veli?
— Te olette kaikin puolin käyttäytynyt kuin kunnon mies.
— Enkö ole saanut omaa lupaustannekin?
— Olette.
— Olenko kertaakaan teitä siitä muistuttanut?