— Aamiaista en ole lainkaan syönyt hyvä veli, — vastasi munkki, yhä enemmän nenäänsä puhuen.
— Vai niin! Ellei kysymys sitten ole muusta kuin nenäänsä puhumisesta, — virkkoi Chicot, — niin olen minä valmis kilpailemaan siinä maailman kaikkien genovevalaismunkkien kanssa. Kun kerran ette ole syönyt aamiaista, — jatkoi hän, nenäänsä korottaen, — niin mitäpä olette sitten tehnyt, hyvä veli?
— Olen kirjoittanut puhetta, — vastasi Gorenflot ja kohotti ylpeänä päätään.
— Ahaa! Puhetta! Missä se tulee pidettäväksi?
— Tänä iltana luostarissa.
— Vai niin! — ajatteli Chicot, — puhe luostarissa tänä iltana. Sepä kuuluu hauskalta.
— Minä mietinkin nyt juuri lähteä sinne, sillä kuulijani tulevat muuten ehkä kärsimättömiksi, — sanoi Gorenflot ja pisti suuhunsa ensimäisen lusikallisen juustopinaattiansa.
Chicot muisti nyt tuon suuren munkkijoukon, jonka hän oli nähnyt hiipivän luostariin, ja ajatellessaan, että Mayennen herttuakin kaiken todennäköisyyden mukaan oli siellä, ihmetteli hän kovin sitä, miksi Gorenflot, jota tähän saakka ei oltu pidetty kaunopuhujana, juuri tänä iltana oli valittu puheenjohtajaksi Lothringin prinssille ja niin suurilukuisalle seurakunnalle.
— No sanoppas muuta! virkkoi hän. — Mihin aikaan teidän on tuo puheenne pidettävä?
— Kello yhdeksän ja puoli kymmenen välillä, hyvä veli.