Sitten hän lausui kuuluvasti, munkin nenä-ääntä matkien:
— Kyllä, kyllä! Täällä minä olen. Olin niin syventynyt vakaviin mietteisiin, joita veli La Hurièren puhe oli minussa herättänyt, etten kuullut, kun nimeäni huudettiin.
Kumea suosionosotuksensorina kuului tällöin La Hurièren puheen vuoksi, joka edelleenkin piti kaikkien mieliä jännityksessä. Tämän sorinan kestäessä ehti Chicot tointua.
Voisi ajatella, ettei Chicotin ehkä olisi tarvinnut vastata mitään, kun Gorenflotia huudettiin, sillä kaikilla läsnäolijoilla oli kaapupäähine vedetty pään yli. Mutta, kuten muistetaan, oli kaikkien lukumäärä selvillä. He niin ollen tunsivat toisensa ja odottivat toisiansa. Jos siis läsnäolevia olisi käyty tarkemmin tutkimaan, mikä luonnollisestikin olisi tapahtunut, elleivät nimeltään mainitut olisi vastanneet, niin olisi petos heti tullut ilmi ja Chicotin asema olisi voinut käydä varsin arveluttavaksi.
Chicot siis ei hetkeäkään epäillyt. Hän nousi mahdollisimman kumaraisena saarnastuoliin ja sinne kavutessaan veti hän kauhtanaansa yhä enemmän kasvoilleen.
— Hyvät veljet, — alotti hän äänellä, joka vallan erehdyttävästi muistutti munkin ääntä, — minä olen tämän luostarin almujenkerääjä, ja te tiedätte, että tämä toimeni oikeuttaa minun tunkeutumaan kaikkiin asumuksiin. Minä siis tätä oikeuttani käytän Herran kunniaksi. Veljet, — jatkoi hän, muistellen Gorenflotin puheen alkua, mikä niin häpeällisesti oli tullut keskeytyneeksi, — hyvät veljet, tämä on ihana päivä valtaistuimelle, tämä päivä, joka nyt meidät täällä yhdistää. Puhukaamme kursailematta, veljet, koska nyt olemme Herran huoneeseen kokoontuneet.
Mikähän Ranskan kuningaskunta on? Ruumis. Pyhä Augustinus on sanonut: Omnis civitas corpus est, s.o. "jokainen valtio on ruumis." Mikä on nyt ruumiin hyvinvoimisen ehto? Hyvä terveys. Miten ruumiin terveys säilytetään? Siten, että isketään varovasti suonta, silloinkun voimia näyttää olevan liiemmälti. Kun siis on otaksuttavaa, että katolisen uskon vihamiehet ovat voimakkaita, koskapa me niitä pelkäämme, niin täytyy tästä suuresta ruumiista, jota me yhteiskunnaksi kutsumme, vielä kerta iskeä suonta. Tätä kuulen joka päivä hokevan niiden uskovaisten, joilta kuletan luostariin munia, kinkkua ja rahaa.
Tämä Chicotin puheen alkuosa teki kuulijoihin eloisan vaikutuksen. Tuo suostumuksensorina antoi Chicotille hiukan ajatuksenaikaa. Sitten hän jatkoi:
— Ehkä voidaan tehdä se huomautus, että kirkko inhoo verta. Mutta huomatkaahan, rakkaat veljet: jumaluusoppineet eivät sano, mitä verta kirkko inhoo, ja minä voisin panna härän vetoon yhtä munaa vastaan siitä, etteivät he suinkaan tarkoita kerettiläisten verta. Ja vielä toinenkin huomautus, hyvät veljet! Olen sanonut kirkko: mutta me emme ole vain pelkkä kirkko, me. Veli Monsoreaulla, joka äsken tässä niin kaunopuheliaasti esiintyi, on, siitä olen vakuutettu, metsästysveitsi vyössään. Veli La Hurière käyttää mainiosti paistinvarrasta: Veru agreste, lethiferum tamen instrumentum. Minä itsekin, joka nyt puhun teille, hyvät veljet, minä Jakob Nepomuk Gorenflot, olen heilutellut muskettia Champagnessa ja avustanut hugenottien polttamista heidän pyhättöihinsä. Tämä olisi minulle ollut tarpeeksi kunniakasta ja vakuuttanut minulle paratiisin autuuden. Niin ainakin luulin. Mutta silloin syttyi äkisti omassatunnossani arvelu: hugenotteja oli ennen niiden polttamista pidelty hieman pahoin. Se lienee hyvää asiata vahingoittanut, niin ainakin rippi-isäni väitti. Niinpä riensinkin ottamaan munkinkaapun ylleni. Ja saadakseni huuhdelluksi itsestäni sen tartunnan, joka minuun kerettiläisistä ehkä oli jäänyt, olen siitä hetkestä asti tehnyt lupauksen olla pidättyväinen kaikesta ja seurustella vain hyvien katolilaisten kanssa.
Tämä Chicotin puheen toinen osa teki ainakin yhtä hyvän vaikutuksen kuin ensimäinenkin, ja itsekukin näytti ihailevan niitä keinoja, joita Herra oli käyttänyt veli Gorenflotin käännyttämiseksi.