— Ovat, siitä minä vastaan, — sanoi herttuatar. — Voinhan muuten mennä katsomaan.
— Älä, älä, saatat olla väsyksissä, pikku kuoripoikaparkani.
— En lainkaan. Täällä on ollut liian hauskaa voidakseen väsyä.
— Mayenne! Sinähän sanoit hänen olevan täällä? — kysyi herttua.
— Sanoin.
— Mutta enpäs minä ole häntä nähnyt.
— Sen kyllä uskon. Hän on piilossa.
— Missä sitten?
— Eräässä rippituolissa.
Nämä sanat kajahtivat Chicotin korvissa kuin ilmestyskirjan satatuhatta pasuunaa.