— Jatkakaa, — lausui Guisen herttua, — tuossa kaikessa on jotain totta.
— Lothringin Kaarle siis peri veljensä Lotharin tämän suvun sammuessa. Nyt on Lotharin suku sammunut, siis olette te, hyvät herrat, Ranskan kruunun ainoat ja oikeat perijät.
— Saakuri! — ajatteli Chicot, — tuo skorpiooni on myrkyllisempi kuin luulinkaan!
— Mitäpä on tästä sanottava, veli? — kysyivät kardinaali ja Mayennen herttua.
— Minä sanon, — vastasi herttua, — että täällä Ranskassa kaikeksi onnettomuudeksi on olemassa muuan laki, jota kutsutaan "saalilaiseksi" ja joka, sen pahempi, tekee tyhjäksi kaikki meidän vaatimuksemme.
— Sitä väitettä olen odottanutkin, armollinen herra! — huudahti David ylpeästi ja itserakkaasti.
— Mutta mainitkaapa ensimäinen esimerkki saalilaisen lain sovelluttamisesta.
— Valoisin Filipin nouseminen valtaistuimelle vastoin Englannin Edvardin oikeutettua vaatimusta.
— Milloinka se tapahtui? Guisen herttua koetti muistella.
— Vuonna 1328, — sanoi kardinaali arvelematta.