— Siis 341 vuotta Hugo Capetin vallananastuksen jälkeen ja 240 vuoden kuluttua Lotharin suvun sammumisesta. Siis oli teidän esi-isillänne ollut oikeus kruunuun jo 240 vuotta ennen kuin saalilaista lakia alettiin sovelluttaa. Ja tietäähän jokainen, ettei millään lailla ole sellaista taannehtivaa vaikutusta.
— Te olette taitava mies, mestari Nicolas David, — sanoi Guisen herttua ja katseli ihaillen asianajajaa, vaikka siihen ihailuun oli liittynyt jonkun verran halveksumistakin.
— Se on mainiosti harkittua, — virkkoi kardinaali.
— Kerrassaan erinomaista! — myönsi herttuatar. — Minä siis nyt olen kruununprinsessa enkä mene naimisiin kenenkään sen halvemman kanssa kuin ehkä Saksan keisarin.
— Ja tuollaista sekamelskaako tarvitsisi minunlaiseni mies! — mutisi Guisen herttua. — Pitäisikö nyt alistua siihen, että kansan totellakseen tulisi tarkastella moisia pergamentinlehtiä, kun se sen sijaan saisi nähdä miehen aateluuden tämän silmäin säihkystä ja tämän miekanpitelystä?
— Oikeassa olet Henrik, ihan oikeassa. Jos vain kasvot otettaisiin huomioon, niin tulisi sinusta heti kuningas, sillä nuo toiset ruhtinaathan sinun rinnallasi näyttävät, mikäli väitetään, kerrassaan roskaväeltä. Mutta, niinkuin mestari Nicolas David juuri äsken sanoi, oikeusjuttu kruunun saamiseksi on välttämätön, ja kun se kerran on voitettu, niin onpa, kuten sinä itse olet sanonut, meidän kilpemme yhtä hyvä kuin niidenkin, jotka istuvat Europan muilla valtaistuimilla.
— No, niinpä onkin tämä sukutieto oikea, — sanoi Guisen Henrik huoaten. Ja kas tässä, mestari Nicolas David, on teille ne kaksisataa kulta-écuta, jotka veljeni Mayennen herttua on pyytänyt minun teille jättämään.
— Ja tässä on vielä toiset kaksisataa korvaukseksi siitä uudesta tehtävästä, jonka annamme teidän toimitettavaksenne, lausui kardinaali asianajajalle. Tämän silmät tyytyväisyydestä säkenöivät, kun hän solahutti kultarahat syviin taskuihinsa.
— Puhukaa, armollinen herra. Olen valmis kuulemaan teidän korkeutenne käskyjä.
— Emme voi jättää teidän toimeksenne tämän sukutaulun viemistä Roomaan pyhälle isälle Gregorius XIII:lle, sukutaulun, johon hänen on annettava hyväksymisensä, ennenkuin se mihinkään kelpaa. Te olette liian halpa henkilö voidaksenne päästä Vatikaanin ovista sisälle. Meidän täytyy siis se tehtävä jättää Pierre de Gondylle.