— Rakkaudestako vaiko jostain oikusta se johtuu? — kysyi Jeanne.
— Äärettömästä rakkaudesta, hyvä rouva.
— Minä teen teidät terveeksi: minä toimitan teidät naimisiin, niinkuin jo sanoin.
— Sitä minä epäilen.
— Ja minä teen teidät niin onnelliseksi kuin miksi te yleensä ansaitsette tulla.
— Äh, hyvä rouva. Ainoa onneni nykyisin on saada olla onneton.
— Minä olen kovin itsepäinen, sen sanon teille jo edeltäpäin, — vakuutteli Jeanne.
— Olen sitä minäkin, — vastasi Bussy.
— Teidän täytyy taipua, kreivi.
— Kuulkaapas, hyvä rouva, — virkkoi nyt tuo nuori mies. — Matkustakaammepa nyt yhdessä hyvinä ystävinä. Ensinnäkin me, jos suvaitsette, ratsastaa karahutamme pois tältä hietamaalta ja sitten valitsemme majapaikaksemme tuon soman pikku kylän, joka näkyy tuolta kauvempaa.