— Niin, sen tai jonkin muun.
— Samapa se, minulle se on ihan yhdentekevää.
— Tuletteko siis meidän mukanamme?
— Tulen, siksi kun saavun sinne, jonne aion, ellei teillä puolestanne ole mitään sitä vastaan.
— Päinvastoin. Mutta vielä parempi olisi, että tulisitte sinne, mihin me aiomme.
— Ja mihin sitten?
— Méridorin linnaan.
Veri kohosi Bussyn kasvoille ja virtasi sitten takaisin sydämeen. Hän meni niin kalpeaksi, että olisi paljastanut itsensä, ellei Jeanne siinä samassa olisi hymyillen katsahtanut mieheensä.
— Vai Méridorin linnaan, hyvä rouva, — virkkoi Bussy, toinnuttuaan sen verran, että kykeni hyvin lausumaan sen nimen. — Mikä linna se on, jos saan luvan kysyä?
— Se on maatila, jonka muuan hyvä ystäväni omistaa, — vastasi Jeanne.