— Te näette hänet silmäinne edessä. Monsoreaun kreivi on teidän vävynne.
— Mitä? — änkytti ukko. — Monsoreaun kreivikö minun vävyni? Ja kaikki nämä ihmiset, sinäkin, Diana, olette pitäneet sen minulta salassa!
— En uskaltanut kirjoittaa sinulle peläten, että kirje ehkä joutuisi herttuan käsiin. Sitäpaitsi luulin sinun tietävän kaikki.
— Mutta mistä syystä, — kysyi vanhus, — on tämä kaikki pidetty minulta salassa?
— Voi, isäni, selitä se itse, jos voit, — huudahti Diana. — Miksi on Monsoreaun kreivi pitänyt sinua siinä uskossa, että minä olisin kuollut? Miksi ei hän ole ilmoittanut sinulle sitäkään, että hän on minun mieheni?
Parooni vapisi kuin olisi häntä pelottanut tutkia tuota hämäräperäisyyttä. Hän loi arastelevia ja kysyviä katseita tyttäreensä ja Bussyyn.
Sillävälin oli tultu saliin.
— Monsoreaun kreivi vävyni! — sammalsi parooni Méridor yhäkin hämmennyksissään.
Eihän sen pitäisi sinua kummastuttaa, — huomautti Diana surullisesti. — Olethan itse käskenyt antamaan käteni hänelle.
— Olen, jos hän pelastaisi sinut.