— Tiedättekö, että priori, luostarin esimies, teitä odottaa?
— Ah, hyvä Jumala!
— Niin, — lisäsi kolmas, — hän on sanonut, että heti kun te palaatte luostariin, on teidät saatettava hänen eteensä.
— Sitäpä juuri pelkäänkin, — ajatteli Gorenflot.
Ja pikemmin kuolleena kuin elävänä hän astui luostariin, jonka portti paiskahti kiinni hänen sisälle päästyään.
— Aa… tekö se olette? — huudahti portinvartija. — Tulkaa pian, pian! Arvoisa priori teitä odottaa.
Portinvartija tarttui Gorenflotin käteen ja vei tai oikeammin sanoen laahasi hänet priorin huoneeseen.
Priorin vihastunutta katsetta peläten katseli Gorenflot vain alas. Hän tunsi seisovansa esimiehensä edessä, jonka syystä pitäisi olla kiukustunut.
— Ah! Vihdoinkin olette siis täällä! — sanoi priori.
— Kunnianarvoisa isä…, änkytti munkki.