— Siitä teidän viime öisestä.
— Luostarin ulkopuolellako? — kysyi munkki pelokkaasti.
— Ei, vaan luostarissa.
— Olenko esiintynyt mieltäosottavasti luostarissa?
— Juuri te.
Gorenflot kynsäsi nenäänsä. Hän alkoi ymmärtää, että nyt oli jokin erehdys kysymyksessä.
— Minä olen yhtä hyvä katolilainen kuin tekin, mutta kuitenkin minä kauhistuin teidän uskaliaisuuttanne.
— Uskaliaisuuttaniko? — virkkoi Gorenflot. — Olenko siis ollut uskalias?
— Enemmän kuin uskalias, hyvä ystävä. Te olette ollut vallan rohkea.
— Ah, liian kiivas mielenlaatu on annettava anteeksi. Minä teen parannuksen, isä.