Gorenflot oli alussa vaiti, sillä hänellä oli täysi työ pysytelläkseen aasinsa selässä. Mutta päästyään hiukkasen hengähtämään ja huomattuaan Chicotin alituisen eteensä tähystelevän kysäsi hän:
— Mitä te tutkitte, paras herra Chicot?
— En mitään, — vastasi tämä, — minä vain katson, mihin me olemme menossa.
— Ooh, Meluniin! Niinhän te itse äsken sanoitte.
— Mutta emmehän me liikahda paikaltamme, toveri!
— Kuinka! Emmekö liikahda paikaltamme? — huudahti munkki. — Mehän lasketamme lakkaamatonta ravia.
— Neliseen, neliseen! — huusi gascognelainen ja kannusti hevostaan.
Esimerkkiä seuraten alkoi Panurgekin nelistää sellaista vauhtia, ettei se ennustanut ratsastajalle mitään hyvää. Gorenflotin hätä suureni.
— Kuulkaahan, kuulkaahan, herra Chicot! — huusi hän heti kun kykeni jotain puhumaan. — Sanotteko tätä huvikseen matkustamiseksi? Minusta tämä ei ole lainkaan huvittavaa.
— Eteenpäin, eteenpäin! — vastasi Chicot.