— Mutta tie on pahaa ja lisäksi vastamäkeä.
— Hyvät ratsastajat laskevat aina neliä ylämäessä.
— Kyllä, mutta minäpä en pyri olemaankaan hyvän ratsastajan kirjoissa.
— No, jääkää sitten jälkeen.
— En, helkkarissa, — huudahti Gorenflot. — Sitä en suinkaan halua.
— No eteenpäin siis!
Chicot kannusti hevosensa vieläkin tiukempaan neliseen.
— Kas niin, nyt alkaa Panurge korahdella, — kirkui Gorenflot. — Nyt se pysähtyy!
— Jää hyvästi sitten, toveri! — huusi Chicot.
Gorenflotin teki aluksi mieli vastata samalla tavalla. Mutta silloin hän muisti, että hevosella, jota hän sydämensä pohjasta sadatteli ja joka kantoi selässään niin mielikuvituksellista olentoa, oli myöskin kukkaro kannettavanaan, ja se oli juuri tuon miehen taskussa. Hän niin ollen alistui kohtaloonsa, painalti sandaaleillaan hurjan aasinsa kylkeä ja pakotti sen taas neliseen.