— Odotappa vain viisi tai kuusi päivää, senkin lurjus, niin kyllä sen vielä saat minulle maksaa! Chicot siis tiesi tarpeeksi. Hän oli vakuutettu siitä, ettei Nicolas David lähtisi ravintolasta, ennenkuin olisi saanut lähettilään vastauksen.
Mutta viikon kuluttua Nicolas David sairastui, sen jälkeen kun isäntä, Chicotin vastaväitteistä huolimatta, oli antanut asianajajan ymmärtää, että hän, isäntä, mahdollisimman pian tarvitsi tämän asuttavana olevan huoneen. Isäntä kehoitti hänen lähtemään talosta, koskapa hän vielä saattoi kävellä. Mutta asianajaja pyysi saada jäädä seuraavaan päivään, jolloin hän toivoi voivansa paremmin. Seuraavana päivänä hän kuitenkin oli paljo sairaampi.
Isäntä tuli itse kertomaan tämän uutisen ystävälleen liigalaiselle.
— Tiedättekös mitä? — virkkoi hän käsiään hieroen, — tuo rojalistimme, tuo Herodeksen ystävä, taitaa joutua kenraalitarkastuksen alaiseksi.
Liittolaisten kesken tarkoitettiin kenraalitarkastuksella muuttamista tästä maailmasta toiseen.
— Äh, — murahti Chicot. — Luuletteko hänen sitten kuolevan?
— Hänessä on kovin ankara kuume ja hän heittelehtii sängyssään kuin mielipuoli. Lääkärit eivät ymmärrä sen taudin laatua.
Chicot näytti miettiväiseltä.
— Miltä hän näyttää? — kysyi hän.
— Hän on kalmankalpea ja huutaa vimmatusti.