— Mitä hän sitten puhuu?
— Hän huutaa: varjelkaa kuningasta! Kuninkaalle on pahaa tekeillä. Ja sitten hän väliin sanoo odottavansa jotain henkilöä Avignonista ja haluavansa tavata sitä ennen kuolemistaan. Eikö olisi hassua jos hän kuolisi täällä?
— Olisippa kyllä, varsin somaa, — arveli Chicot. — Mutta minä en kuitenkaan toivoisi hänen kuolevan, ennenkuin tuo Avignonista odotettu henkilö on saapunut.
— Miksi niin? Kuta pikemmin hän kuolee, sitä pikemmin hänestä pääsemme.
— Niinpä tietenkin, mutta minä en ulottaisi vihaani niin pitkälle, että toivoisin ruumiin ja sielun tuhoutumista, ja kun kerran tuo Avignonista saapuva henkilö tulee häntä ripittämään, niin…
— Mutta käsittänette kai, ettei koko tuo Avignonjuttu ole mitään muuta kuin kuumehouretta, jonka hän on päähänsä saanut, ja ettei hän suinkaan odota ketään.
— Kukapa tietää! — tuumaili Chicot.
— Ah, te olette tosi kristitty, te!
— Paha on hyvällä palkittava, niin neuvoo jumalallinen laki.
Isäntä poistui mitä syvimmin Chicotia ihaillen.