— Hm! Menkää nyt hakemaan tänne minun matkatoverini mahdollisimman pian.
— Vaikkako hän olisi juovuksissakin?
— Vaikka juovuksissa, olkoon missä tilassa tahansa. Se tapahtuu hyvän asian tähden.
Bernovillet riensi heti ulos. Hän oli asiaansa innostunut mies.
Nyt oli Chicotin vuoro saada kuume. Hän näet ei tiennyt, pitikö hänen rientää de Gondyn jälkeen vaiko mennä Nicolas Davidia tapaamaan. Jos asianajaja olisi niin sairas kuin mitä ravintolanisäntä väitti, oli luultavaa, että hän oli jättänyt paperinsa de Gondylle. Siitäpä syystä Chicot kävelikin levottomana huoneessaan, sivellen kädellään otsaansa ja hapuillen aivoissaan harhailevista ajatuksista sitä johtotähteä, mikä ehkä päästäisi hänet tästä epäselvyyden pälkähästä.
Viereisessä huoneessa oli ihan hiljaista, eikä Chicotikaan voinut tähystyspaikaltaan erottaa mitään muuta kuin sängynnurkan.
Yht'äkkiä kuului ääniä rapuilta. Chicot hätkähti: munkki sieltä tulla jyrysi.
Mukanaan isäntä, joka turhaan pyysi häntä vaikenemaan, kapusi Gorenflot ylös rappuja, kovaa melua pitäen.
Chicot ehätti ovelle.
— Vaiti! ole hiljaa, juoppolalli! — huusi hän.