— Kun minä kerran annan, niin annan minä riittävästi enkä jätä ystäviäni kerjuulle, niinkuin tehdään Pyhän Genovevan luostarissa, — sanoi Chicot. — Tässä saat!
Ja Chicot veti taskustaan kourallisen kultarahoja ja kaatoi ne munkin leveälle kämmenelle.
— Jalo mies! — huudahti Gorenflot. — Sallikaa minun jäädä luoksenne tänne Lyoniin! Minä pidän tästä Lyonista.
— Mutta oivalla toki yksi asia, sinä kolminkertainen pöllö! Minä en jää tänne, minä, vaan lähden matkalle niin joutuun, etten neuvoisi sinua lähtemään mukaani.
— Kuten haluatte, herra Chicot, vastasi Gorenflot säyseästi.
— Se on hyvin, toveri, — jatkoi Chicot. — Nyt minä sinusta pidän.
Chicot siirtyi nyt isännän luo, vei tämän syrjään ja virkkoi:
— Mestari Bernoville, aavistamattanne on talossanne sattunut tärkeä tapahtuma.
— Noh? — kysäsi isäntä tuijottaen. — Mitä on tapahtunut?
— Tuo mieletön rojalisti, uskonnon vastustaja, tuo inhottava hugenottien suosija…