— On tänä aamuna tavannut erään Roomasta saapuneen lähettilään.
— Sen kyllä tiedän, koskapa itse sen teille kerroinkin.
— No niin. Pyhä isämme paavi, jolle on uskottu kaiken oikeuden jakaminen, niin maallisen kuin hengellisen, on vartavasten lähettänyt tuon lähettilään tämän kapinoitsijan luo, vaikkei tämä aavistanut, missä tarkoituksessa.
— Mitä varten hän sitten tuli?
— Menkää sairaan kamariin, mestari Bernovillet, kohottakaa peitettä ja katsokaa hänen kaulaansa, niin saatte syyn tietää.
— Mitä te puhutte? Te minut pelästytätte.
— En sano enää mitään. Tämän oikeuden on sallittu tapahtua teidän talossanne, mestari Bernovillet. Paavi on senkautta osottanut teille suuren kunnian.
Sitten pisti Chicot kymmenen écuta isännän käteen ja riensi talliin noutamaan hevosiaan. Isäntä kiiruhti rappuja ylös Davidin kamariin ja löysi siellä Gorenflotin, joka oli lukemassa rukouksiaan. Bernovillet meni sängyn luo ja kohotti täkkiä. Hän näki haavan Chicotin ilmoittamassa paikassa.
— Noin kaikki uskonnon viholliset hukkukoot! — sanoi hän ja teki salaisen merkin Gorenflotille.
— Amen! — vastasi munkki.