— Siis, armollinen herra, — sanoi Monsoreau, — on asian julkiseksi tekeminen nyt teidän korkeutenne mielestä parasta?
— Niin on, — vastasi herttua, kaikki tuo salakähmäisyys on vain lapsellista.
— Minä siis, — virkkoi ylijahtimestari, — esittelen hänet tänä iltana hänen majesteetilleen.
— Tehkää se pelkäämättä. Minä valmistan asiata jo edeltäkäsin.
Herttua kumartui sitten ihan lähelle ylihovijahtimestaria ja kuiskasi jotakin tämän korvaan.
— Se kaikki on toimitettu, armollinen herra, — vastasi tämä.
Monsoreau kumarsi vielä kerran herttualle, joka nyt katsahti ympärilleen, mutta ei huomannut Bussya, sillä tämä seisoi oviverhon laskosten takana.
— Hyvät herrat, — sanoi Monsoreau, kääntyen aatelismiesten puoleen, jotka kumartelivat! tälle uudelle, Bussyakin etevämmälle suosikille, — hyvät herrat, suvaitkaa minun ilmoittaa teille muuan uutinen: hänen korkeutensa on antanut minulle luvan tehdä tunnetuksi avioliittoni neiti Diana de Méridorin kanssa, ja saan minä kunnian esitellä hänet tänä iltana hovissa.
Bussy horjui: vaikkakaan isku ei ollut odottamaton, oli se kuitenkin niin valtava, että hän sen johdosta tunsi aivan kuin luhistuvansa kokoon. Vaistomaisesti siirsi hän oviverhon syrjään. Hän seisoi nyt herttuan kanssa kasvot vastatusten. He olivat kumpikin kalmankalpeat, vaikkakin erilaisista syistä, ja he loivat toisiinsa katseen, joka Bussyn puolelta ilmaisi halveksumista ja Anjoun herttuan puolelta kauhua.
Monsoreau tunkeutui aatelismiesjoukon läpi, joukon, josta sateli hänelle kohteliaisuuksia ja onnitteluja.