— Se on kyllä totta, — vastasi Quélus, — minä en sitä kiellä. Teidän korkeutenne on aivan oikeassa.
— Hyvä on, — jatkoi nyt Henrik. — Herra de Bussyn ja herra de Quélus'en on nyt kaikkien nimessä tehtävä sovinto.
— Mitä sillä tarkoitatte, sire? — kysyi Quélus.
— Minä tahdon, että te heti paikalla syleilette toisianne minun läsnäollessani.
Quélus rypisti kulmakarvojaan.
— Mitä, signor, — virkkoi Bussy, kääntyen Quélus'en puoleen ja matkien italialaisen Pantalonin eleitä. — Ettekö tahdo suoda minulle sitä kunniaa?
Tämä käänne tuli niin odottamatta ja Bussy näytteli osansa niin hyvin, että kuningas itsekin alkoi nauraa.
— Kas niin, hyvä herra, se on kuninkaan tahto, — jatkoi Bussy.
Näin sanoen kietoi hän käsivartensa Quélus'en kaulaan.
— Toivon, ettei tämä merkitse mitään, — kuiskasi Quélus Bussylle.