— Olkaa huoletta, — kuiskasi jälkimäinen vastaukseksi. — Me kyllä vielä jonakin kauniina päivänä tapaamme toisemme.
Harmista punaisena vetäytyi Quélus takaisin, mutta Bussy pyörähti kantapäillään ja läksi audienssisalista, hankittuaan siellä tällä syleilemisellään itselleen verivihollisen.
7.
Miten kuningas vietti illan.
Tämän kohtauksen jälkeen, joka oli alkanut traagillisesti ja päättynyt koomillisesti ja josta huhu pian levisi yli koko kaupungin, siirtyi kuningas harmistuneena huoneisiinsa. Chicot seurasi hänen mukanaan ja pyysi illallista.
— Minulla ei ole nälkä, — vastasi kuningas lyhyesti ja meni sänkykamariinsa.
— Se on mahdollista, — vastasi Chicot, — mutta niinpä olenkin minä sitä enemmän nälissäni.
Kuningas ei ollut Chicot'in sanoja kuulevinaankaan. Hän näytti olevan aikeissa mennä Saint-Luc'in huoneeseen, joka vain ohuen lautaseinän kautta oli erotettuna hänen huoneestaan.
— Varro täällä, narri. Minä tulen pian takaisin, — sanoi hän.
— Älä pidä kiirettä, poikani, — virkkoi Chicot, — älähän toki pidä kiirettä. Kuitenkin toivon itsekin, — jatkoi hän itsekseen, kun näki kuninkaan menneen tiehensä, että annat minulle hiukan aikaa järjestääkseni sinulle pienen yllätyksen.