— Sire, minua on hyvin vaikea saada hereille, ja jokaisen täytyy olla hyvin tottunut minuun voidakseen antaa minulle anteeksi kaikki ne hullutukset, joita minä latelen suustani, ennenkuin pääsen täydellisesti hereille.
— No, tee sitten kuten haluat, mutta tule nyt ainakin hetkeksi minun luokseni.
— Olkoon menneeksi, sire, mutta minä sanon jo edeltäkäsin, että minusta tulee mahdollisimman huono hovimies, sillä minä olen niin uninen, että voin nuuskahtaa mihin tahansa.
— Sinä saat haukotella niin paljo kuin haluat.
— Miten paljo te kiusaattekin, sire, vaikka teillä on niin monta muuta ystävää!
— Nepä ovatkin nykyisin ihanassa tilassa! Bussy on löylyttänyt niitä kelpo lailla. Schomberg on saanut miekanpiston reiteensä, d'Epernon ranteeseensa, Quélus on vieläkin tuperruksissa eilen saamastaan iskusta ja tämänpäiväisestä syleilystä. Vielä ovat jälellä d'O, joka ikävystyttää minut kuoliaaksi, ja Maugiron, joka tiuskuilee minulle. Kas niin, herätä nyt tuo passarikunttura, niin että hän voi auttaa yöviittaa, yllesi.
— Jos teidän majesteettinne tahtoo olla armollinen ja jättää minut yksikseni, niin olen minä viiden minuutin kuluttua teidän luonanne.
— Olkoon sitten niin. Voit sillävälin muistutella mielessäsi joitakin hupaisia juttuja, joille saamme nauraa.
Tämän jälkeen meni kuningas, joka näin oli osaksi saanut tahtonsa läpi ajetuksi, vähemmän tyytymättömänä huoneeseensa.
Ovi oli parahiksi sulkeutunut hänen mentyään, kun hovipoika äkkiä hyppäsi ylös tuoliltaan.