— Mitä on kapteenilla täällä tekemistä, poikani? — kysyi Chicot ja maiskautteli suutaan.
— Hänen on tultava lävistämään sinut miekallaan, ja niin laiha kuin ruumiisi onkin, paistatetaan se minun koiraini ruuaksi.
Chicot nousi ylös ja huusi:
— Chicot'in lihaa sinun koirillesi! Aatelismies paistiksi rakkiloillesi! Antakaa hänen tulla, tuon kapteenin, niin saammepahan nähdä, poikani!
Näin sanoen veti narri esiin pitkän miekkansa ja teki niin hullunkurisia hyökkäyksiä kamaripalvelijoita vastaan, että kuningas ei saattanut olla nauramatta.
— Minulla on nälkä, — sanoi kuningas vaikeroivalla äänellä, — ja tuo lurjus on syönyt minulta kaikki.
— Kas miten sinä olet oikullinen, Henrik! — virkkoi Chicot. — Minä tarjosin sinulle illallista, mutta sinä et sitä halunnut. Sinulle on kuitenkin vielä hiukan lihanlientä jälellä. Minä olen ravittu ja menen nyt maata.
— Minäkin menen tieheni, — sanoi Saint-Luc. — Sillä jos minä täällä vielä istun, pettää minun kunnioitukseni kuningastani kohtaan. Minä saan ihan varmaan kuumekohtauksen, sillä minä tunnen ankaraa puistatusta.
— Ota sitten nämä mukaasi, — lausui kuningas ja ojensi Saint-Luc'ille muutamia koiristaan.
— Mitä minun on näille tehtävä, sire?