— Sinä siis hylkäät minut, Saint-Luc. Sinä hylkäät minut?
— En, sire, en lainkaan. Minä tahdon täyttää teidän toivomuksenne, mutta sillä ehdolla, että teidän majesteettinne käskee tuomaan sisälle komean illallisen ja lähettää noutamaan musiikkia ja…
— Saint-Luc! Saint-Luc! — huusi kuningas raivoissaan.
— En voi sille mitään, sire, että olen iloinen ja hilpeä tänä iltana.
Henrik ei vastannut mitään.
— Saint-Luc, — virkkoi hän vihdoinkin kumealla äänellä, — satutko milloinkaan näkemään unta?
— Hyvinkin usein sire.
— Mitä ajattelet unista?
— Ajattelen, että ne joskus ovat meille todellisuuden korvauksena, ja juuri viime yönä sain nähdä ihanan unen.
— No, millaista unta sitten näit?