— Mitä te sanotte?
— Minä sanon, ettei kuningas saa koskaan unohtaa sitä, jota hänen on kiittäminen kruunustaan. Siispä, armollinen herra…
— No?
— Teidän on kiittäminen minua kruunustanne, sire!
— Monsoreau! — huudahti herttua kauhistuneena. — Monsoreau! — jatkoi hän matalalla ja vapisevalla äänellä, — oletteko siis kuningastakin kohtaan petturi, niinkuin olette ollut prinssiä kohtaan?
— Minä kiinnyn siihen, joka minua suojelee, sire, — jatkoi Monsoreau yhä matalammalla äänellä.
— Onneton!
Herttua katsahti vielä kerran Bussyn muotokuvaan.
— Minä en voi, — puheli hän. — Te olette oikeamielinen ylimys, Monsoreau. Huomaattehan, etten minä voi hyväksyä teidän tekoanne.
— Miksikä ette, armollinen herra?