— Mutta minä pyydän, sire, määrätkää edes jokin tietty aika minun vankinaolooni, niin että tiedän, mitä minun olisi tekeminen.
— Saatte tietää sen silloin, kun teille luetaan tuomionne.
— Entä äitini! Enkö saa nähdä äitiäni?
— Mitä se hyödyttäisi? Jää hyvästi, Frans!
Prinssi vaipui muutamaan nojatuoliin.
— Hyvät herrat, — lausui kuningas, avattuaan oven, — Anjoun herttua on pyytänyt lupaa saada yön aikana miettiä muuatta vastausta, jonka hän varhain huomisaamuna tulee minulle antamaan. Teidän on siis jätettävä hänet huoneisiinsa, paitsi mitä ehkä joskus varovaisuussyistä luulette tarvitsevanne siellä käydä. Ehkä tapaatte vankinne hieman liikutettuna sen keskustelun vuoksi, mikä äsken tapahtui, mutta muistakaa, että kun Anjoun herttua on punonut salahankkeita minua vastaan, on hän teollaan menettänyt veljen nimen. Täällä ei siis ole muuta kuin tavallinen vanki, joten mitään hovisääntöjä ei tarvita. Jos vanki on teille epäkohtelias, niin ilmoittakaa siitä minulle. Bastiljin vankila on verraten lähellä ja siellä on mestarina Testu, joka on maailman sopivin mies lohduttamaan kapinallisia luonteita.
— Sire, sire! — mutisi Frans, tehden viimeisen yrityksen. — Muistakaa, että minä olen teidän…
— Te olitte myös Kaarle IX:nen veli, luullakseni, — keskeytti Henrik.
— Annettakoon minulle edes palvelijani ja ystäväni!
— Ooh, mitä te suotta valitatte? Minähän luovun ystävistäni antaakseni ne teille.