Sitten painoi Henrik oven kiinni ihan herttuan nenän edessä. Tämä peräytyi horjuen takaisin ja lyyhähti uudelleen nojatuoliin.
13.
Mitä löytyi tyhjästä kaapista.
Se keskustelu, joka Anjoun herttualla juuri äsken oli ollut kuninkaan kanssa, saattoi hänet pitämään asemaansa ihan toivottomana. Suosikit eivät olleet jättäneet häntä epätietoiseksi siitä, mitä Louvressa oli tapahtunut. He olivat keskenään puhelleet Guisen häviöstä ja Henrikin voitosta ja luonnollisesti liioitelleet kumpaakin. Herttua oli kuullut väkijoukon huutavan: eläköön kuningas ja eläköön liiga! ja se oli aluksi tuntunut hänestä käsittämättömältä. Hän tunsi olevansa etevimpäin päälliköiden hylkäämä, sillä niillä oli tarpeeksi ajattelemista omasta turvallisuudestaan. Kiistojen ja riitaisuuksien pirstoman perheensä hylkäämänä hän huokasi, ajatellessaan menneisyyttä, josta kuningas oli hänelle huomauttanut.
Bussy, tuo urhoollinen Bussy, ilmeni eloisana hänen mielikuvissaan. Mutta samalla Frans tunsi itsessään eräänlaista omantunnonsoimausta, sillä hän oli loukannut Bussya ollakseen Monsoreaulle mieliksi. Hän oli taipunut Monsoreaun tahtoon, koska tämä tunsi hänen salaisuutensa, ja äkkiä oli nyt kuitenkin tämä sama salaisuus, jolla Monsoreau oli häntä alituiseen uhannut, tullut kuninkaan tiedoksi. Monsoreauta ei siis enää tarvinnut pelätä.
Mikä etu olisikin ruhtinaalle hänen nykyisessä asemassaan ollut, jos hän olisi ollut tietoinen siitä, että tuo kiitollinen ja uskollinen Bussy olisi häntä suojelemassa. Siinä tapauksessa olisi hänen vapautensa ollut todennäköinen, hänen kostonsa varma.
Mutta Bussy oli, kuten jo on mainittu, mitä syvimmin petettynä ja prinssiin tyytymättömänä vetäytynyt hänestä pois. Vanki siis oli viisikymmentä jalkaa maanpinnan yläpuolella, neljä rohkeata vartiaa lähettyvillään, luukuunottamatta vielä sitä, että linnanpiha vilisi täynnään sveitsiläistä kaartia ja muuta sotaväkeä.
Väliin hän meni ikkunan luo ja katseli alas vallihautoihin. Mutta niin huimaava korkeus saattoi pyörryttää rohkeintakin, eikä Anjoun herttua ollut läheskään mies kestämään sellaista koetusta.
Sitäpaitsi saapui sinne joka tunti joku prinssin vartioista. Ja vähääkään hänen läsnäolostaan välittämättä ja olematta häntä edes näkevinään nuo vartiat tekivät kierroksensa huoneen ympäri, availivat ovia ja ikkunoita ja tahtoivatpa tulla vakuutetuiksi siitäkin, että uutimet olivat paikoillaan ja ettei lakanoita oltu leikattu pitkiksi kaistaleiksi.
Joskus he kurkistivat verannallekin, mutta muuttuivat rauhallisiksi huomattuaan vangin olevan viidenkymmenen jalan päässä maasta.