— Anteeksi, armollinen herra, — selitti Monsoreau, päätään kohottaen, — minä todellakin olen väsymyksestä nääntymäisilläni.
— Juokaa, kreivi, — neuvoi Antraguet. — Ei mikään poista väsymystä niin hyvin kuin viini.
— Sitäpaitsi, — murahti Monsoreau, — ihminen juodessaan unohtaa.
— Ooh! — huudahti Livarot. — Eihän hänestä enää ole mihinkään! Katsokaas vaan, hyvät herrat, hänen lasinsa on vielä täysi.
— Terveydeksenne, kreivi! — esitti Ribeirac lasiaan kohottaen.
Monsoreaun oli pakko vastata tervehdykseen ja hän tyhjensi lasinsa yhdellä siemauksella.
— Hän juo joka tapauksessa varsin kelvollisesti. Katsokaahan vaan, armollinen herra, — huomautti Antraguet.
— Niinpä kyllä, — vastasi prinssi, koettaen saada selville kreivin sydämen ajatuksia.
— Teidän pitää järjestää meille kunnon metsästysretki, kreivi, — pyysi Ribeirac. — Tehän tunnette nämä seudut.
— Teillä on täällä metsästyspalveluskuntaa ja metsiä, — huomautti Livarot.