Anjoun herttua hymyili väkinäisesti.
— Minä tiedän, — jatkoi kansleri, — että tyytymättömät olennot aina käyttävät hyväkseen joko uskontoa tai sotaa…
— Hyvin ymmärtäväisesti puhuttu, — keskeytti Henrik. — Entä muuta?
Tullen tuosta kiitoksesta itserakkaaksi jatkoi kansleri:
— Armeijan piiristä voin luetella ne upseerit, jotka ovat teidän majesteetillenne uskollisia ja jotka ovat ilmoittaneet minulle kaiken. Papiston suhteen oli asia vaikeampi. Silloin minä panin palvelushenkeni toimimaan.
— Hyvin viisaasti ajateltu, — huomautti Chicot.
— Ja vihdoinkin, — jatkoi Morvilliers, — onnistuin minä asiamiesteni avulla saamaan puolelleni erään kaupunginvirkailijan, joka urkki selville ne papit, jotka kiihottavat rahvasta teidän majesteettianne vastaan.
— Ahaa, — ajatteli Chicot. — Jokohan ehkä minun ystävänikin tunnettaisiin?
— Nämä henkilöt ovat varsin vihamielisellä kannalla hallitusta kohtaan, sire. Minä ne tunnen, minä.
— Varsin älykästä! — lausui Chicot.