— Ole tervetullut, Saint-Luc!
— Ah, sire! — huudahti Saint-Luc ja suuteli kuninkaan kättä. — Minä siis saan jälleen tuntea rakkaan herrani!
— Saat, mutta minäpä en tunne sinua, — vastasi kuningas, — sillä sinä, Saint-Luc parka, olet hirveästi laihtunut.
Siinä samassa kajahti naisen ääni:
— Sire, se johtuu surusta, kun olemme pahoittaneet teidän majesteettinne mieltä.
Vaikka tuo ääni soinnahtikin lempeältä ja kunnioitettavalta, hätkähti Henrik kuitenkin sen kuullessaan.
— Rouva Saint-Luc! — mutisi hän.
Jeanne heittäytyi hänen jalkoihinsa.
— Nouskaa ylös, rouva, — sanoi kuningas. — Minä kunnioitan kaikkia, jotka kantavat Saint- Luc'in nimeä.
Jeanne tarttui kuninkaan käteen ja vei sen huulilleen. Mutta Henrik veti sen äkisti pois.