— Menkää käännyttämään kuningasta, — virkkoi Chicot nuorelle rouvalle. — Te olette, kautta jumalan, riittävän kaunis voidaksenne sen tehdä.
Mutta Henrik käänsi Jeannelle selkänsä, kietoi käsivartensa. Saint-Luc'in kaulaan ja poistui huoneisiinsa tämän seurassa.
— No niin, Saint-Luc, me olemme siis tehneet rauhan, — sanoi Henrik.
— Sanokaa, sire, pikemminkin, että te olette antanut armon, — vastasi Saint-Luc.
— Hyvä rouva, — kuiskasi Chicot hämmästyneelle Jeannelle, — hyvä vaimo ei saa hyljätä miestään… varsinkaan silloin, kun tämä on alttiina vaaralle.
Ja sen sanottuaan hän työnsi Jeannen menemään kuninkaan ja Saint-Luc'in jälkeen.
31.
. . . . .
Taitavan ratsastajan on varsin helppo tavata jalkaisinkulkijat ja hän voi helposti päästä niistä edellekin. Niin oli Bussynkin laita.
Toukokuu oli jo kulunut lopuilleen ja ilma oli painostavan kuuma, minkävuoksi Monsoreau käski saattueensa pysähtyä erääseen metsään, joka oli lähellä tietä. Heidän siellä levätessään ratsastaa porhalsi Bussy ohitse.