— Voi! Ajattele sentään: isä!
— No niin, en tahdo pakottaa sinua, rakas Diana. Käske, niin minä tottelen.
— Kuule, lausui Diana kätensä ojentaen, — meidän kohtalomme on tuolla. Olkaamme voimakkaampia kuin se kiusanhenki, joka meitä seuraa. Elä pelkää mitään. Saat vielä nähdä, voinko minä rakastaa.
— Hyvä jumala, meidän täytyy siis erota! — mutisi Bussy.
— Kreivitär, kreivitär! — huusi ääni. — Vastatkaa, muuten hyppään minä pois tästä riivatun kantotuolista, vaikka siitä tulisi elämäni loppu!
— Jää hyvästi! — sanoi Diana. — Jää hyvästi! Hän saattaa toteuttaa uhkauksensa ja se olisi hänen surmansa.
— Suretko häntä?
— Sinä mustasukkainen! — kuiskasi Diana suloisesti hymyillen.
Bussy päästi hänet menemään. Parin sekunnin kuluttua oli hän jo kantotuolin luona. Kreivi oli jo melkein puolipyörryksissä.
— Pysäyttäkää! — huusi Monsoreau. Pysäyttäkää!