— Meistä kolme muuta! Herra Bussylla on varmasti siksi paljo ystäviä ja meillä tarpeeksi vihollisia, niin ettei niidenkään kolmen tarvinne seista kädet ristissä. Ettekö ajattele samoin, hyvät herrat? — jatkoi Quélus tovereihinsa kääntyen.
— Ihan samaten, — vastasivat kaikki.
— Minusta olisi hyvin mieluista, — sanoi Schomberg, — että herra Bussy tuohon tilaisuuteen kutsui myöskin herra Livarotin.
— Ja minä puolestani, — lisäsi Maugiron, toivoisin tapaavani siellä herra Balzak de Entragues'in.
— Siinä tapauksessa, — huomautti Quélus, — tulisi seurakunta täydelliseksi vasta sitten, kun herra Ribeirac tulisi ystäviensä mukana.
— Hyvät herrat, — vastasi Saint-Luc, — minä olen ilmoittava kreivi Bussylle teidän toivomuksenne ja luulen jo edeltäpäin voivani vakuuttaa, että hän on liian kohtelias jättääkseen ne hyväksymättä. Minulla ei siis enää ole muuta tekemistä kuin kiittää teitä kreivi Bussyn puolesta mitä vilpittömimmin.
34.
Monsoreaun kreivin varovaisuustoimenpiteitä.
Monsoreaun haava paranemistaan parani. Mutta eräänä kauniina päivänä hän sai ankaran iskun kuullessaan Anjoun herttuan leskikuningattaren seurassa saapuneen Parisiin.
Kreivillä oli levottomuuteen syynsäkin, sillä paluunsa jälkeisenä päivänä saapui prinssi ylihovijahtimestarin luo muka saamaan tietoa Monsoreaun terveydentilasta. Ja kuinka hän olisikaan voinut sulkea porttiaan ruhtinaalta, joka ilmaisi niin suurta osanottavaisuutta! Prinssi otettiin siis vastaan, ja hän oli ylen kohtelias isäntää, mutta etenkin emäntää kohtaan.