— Sen myönnän. Mutta silt'ei ole sanottu, ettei hän olisi toiminut herttuan yllytyksestä.
— Kuulkaahan, — sanoi Bussy, — minä tunnen herttuan, mutta vieläkin paremmin Saint-Lucin, ja voin vakuuttaa, että hän on kiintynyt kuninkaaseen, mutta ei herttuaan. Jos Antraguet, Ribeirac tai Livarot olisi teitä haavottanut, niin olisi kysymys aivan toinen, mutta Saint-Luc…
— Te ette tunne Ranskan historiaa niin hyvin kuin minä, — keskeytti Monsoreau, pysyen itsepäisesti kerran omaksumassaan ajatuksessa.
Bussy olisi voinut hänelle vastata, että vaikka hän ei niin hyvin tuntisi Ranskan historiaa, tuntisi hän sitäkin paremmin Anjoun historian, varsinkin Anjoun sen osan, missä Méridor oli.
Lopuksi Monsoreau toipui niin paljo, että saattoi kävellä puutarhassa. Sieltä tultuaan hän virkkoi:
— Tänä iltana me muutamme pois.
— Mistä syystä? — kysyi Remy. — Eikö täällä ole tarpeeksi raitis ilma tai eikö teillä ole tarpeeksi seuraa?
— Päinvastoin, — vastasi Monsoreau, — minulla on sitä liiaksikin. Anjoun herttua väsyttää minua vieraskäynneillään. Hän tuo aina mukanaan joukon — ylimyksiä, ja niiden aseitten kalina tekee ylen pahaa minun hermoilleni.
— Mihin aiotte sitten muuttaa?
— Olen käskenyt laittamaan kuntoon Tournellesin kadun varrella sijaitsevan pienen taloni.